torstai 13. helmikuuta 2014

Back in business

En lopeta blogia. En. Päätin niin. Sillä mä haluan kirjoittaa. Useamminkin kuin kerran kuussa. Mun on vain saatava kirjoittaminen sujumaan ja ennen kaikkea höllättävä vaatimuksiani. Olen perfektionisti ja se heijastuu tännekin. Tekstien on aina oltava kaikin puolin täydellisiä, jokainen sana tarkkaan harkittu ja pilkut ja pisteet oikeilla paikoilla. Siksi kirjoittaminen stressaa ja usein siitä ei tulekaan mitään kun tuntuu, ettei teksti ole täydellistä. Mun on ajateltava vähemmän ja vain... kirjoitettava.

Kirjoitan nyt pätkiä edellisiltä psykologikäynneiltä.

Psykologi: Millainen sun unirytmi on nyt?
Minä: Ihan pielessä. Mä kyllä tahtoisin saada sen kuntoon, mutta ei siitä tuu oikeen mitään. Kun... ei vaan tuu mentyä ajoissa nukkumaan.
P: Niin no kyllähän sen ymmärtää, jos sulla kerta on iltaisin ja öisin parempi mieliala, mutta kyllä sä voisitkin paremmin, jos saisit normalisoitua unirytmin.

P: Millainen sun mieliala on nyt ollut asteikolla yhdestä kymmeneen?
Minä: Mmm... jotain kaheksan.
P: Oho! Sehän on tosi hyvin. Kun yleensä sulla on ollut kolmea tai viittä. Onks jotain tapahtunut?
Minä: Ei... ja tääkin on vaan jotain väliaikaista.

P: Mitä haittoja ja hyötyjä anoreksiasta on sulle?
Minä: No haittoja on se, että mä olen koko ajan väsynyt, etten mä jaksa enää juosta, enkä mä saa syödä mitään herkkuja vaikka mun tekis mieli ja kun koko ajan tuntee itsensä lihavaksi ja ahdistaa kun paino ei laske.
P: No mitä hyötyjä on?
Minä: Kun ihmiset ihailee tai vain toteaa kuinka laiha mä oon. Eikä mee rahaa herkkuihin niin ne säästyy johonkin muuhun.
P: Haittoja on neljä ja hyötyjä kaksi. Eli haittoja on enemmän.
Minä: No mä keksin lisää hyötyjä...
P: Eli sä haluat pitää kiinni anoreksiasta.


P: Täällä kokoontuu sellainen syömishäiriön vertaistukiryhmä niin mä annan sulle siitä esitteen. Se vois olla ihan hyväksi sulle. Kuulla muiden kokemuksia.
Minä: Musta tuntuu, että se olis vaan thinspo mulle. Enkä mä kyllä jaksa nyt mitään ylimääräistä.

P: Oletko sä miettinyt opiskelujuttuja, että mihin haet?
Minä: Joo no opettajankoulutukseen ja no sit psykologia kiinnostais, mut en mä kyllä tuu sinne pääsemään. Ja ensihoito kiinnostaa myös niin mä ajattelin sinnekin hakea, mut en mä sitä kyllä haluis koko loppuelämääni tehdä.
P: Mikä ala sua kiinnostaa eniten psykologiassa? Haluatko sä kouluttautua terapeutiksi?
Minä: En. Mä en jaksais kuunnella ihmisiä.
P: No sitten sä voisit sanoa sun potilaalle, että "Ole nyt hiljaa".
Minä: Haha, joo. Paitsi, että kyllä mä yhdessä vaiheessa halusin terapeutiksi, mut en mä halua enää.

P: Mä annan sulle tälläisen listan mihin on koottu erilaisia asioita, joita tekemällä tulee hyvä mieli. Niin tee näitä asioita ja voit tehdä muitakin asioita, joista sä nautit ja katso sitten viikon lopussa, että onko ne vaikuttaneet positiivisesti sun koko mielialaan.

P: Ja tässä on vielä tälläinen tehtävä, jossa sun pitää listata sun anoreksia-ajatuksia ja yrittää muuttaa niitä neutraaleimmiksi. Niin tee tämäkin niin katsotaan näitä ensi viikolla.



Ramin Djawadi feat. Tom Morello - Pacific Rim

16 kommenttia:

Salida kirjoitti...

Hyvä, ettet lopeta blogia! :) Vaikka olen huono kommentoimaan, niin aina odottelen kyllä innolla postauksiasi, sillä osaat kirjoittaa niin hyvin.

Pura kirjoitti...

Voi kiitos! Ei se kommentoiminen nyt niin tähdellistä ole. Musta on tosi kiva saada kommentteja, mutta mä tiedän, että monet myös lukevat kommentoimatta koskaan yhtään mitään.

Sunny kirjoitti...

Voisitko sä saada noista sun opiskelu- ja ammattihaaveista voimaa/tahtoa taistella anoreksiaa vastaan? Varmaan sä itsekin ymmärrät, ettei esim. opettajan työ ja anoreksia oikein sovi yhteen :( Vaikka sä et tällä hetkellä haluaisikaan itsellesi hyvää, niin haluatko sitä muille? Terveenä susta olisi oppilaille tai potilaille paljon enemmän hyötyä. En tarkoita tätä mitenkään pahalla, vaan itse yritän usein ajatella näin :)

Nanne kirjoitti...

Mä ilahduin, kun näin että olit postannut. Sun tekstit ovat aina mahtavia, ihan turhaan stressaat niistä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Sulla vaikuttaa olevan paljon parempi terapeutti ku mulla!:o

Anonyymi kirjoitti...

älä lopeta oot tosi taitava kirjoittamaan:)

Pura kirjoitti...

Joo oot ihan oikeessa, ettei sairaana tulis työnteosta yhtään mitään. Se vaan kun mä en tahdo elää enkä vanheta. Muuten noi haaveet toimisivat hyvin motivaationa parantua. Ihan hyvin voisin olla nyt hakematta mihinkään, mutta haen nyt kuitenkin. Ja en edes tajunnut ottaa kommenttiasi mitenkään pahalla. Neuvoja saa totta kai antaa. :)

Pura kirjoitti...

Voi että, kiva kuulla! :) Pakko vähän stressata, kun on niin paljon lukijoita ja että tekstien taso pysyy ainakin suht samana. :D

Anonyymi kirjoitti...

Sait listan asioista, joita tekemällä tulee hyvä mieli. Mitä kaikkea siihen on listattu ja onko siinä paljon vastenmielisiä asioita, joita et varmasti tee?

Kuinka kauan sinulla menee tällaisen merkinnän tekemiseen, jossa jokainen sana on tarkkaan harkittu? (Minulla meni tämän viestin tekemiseen n. 30min.)

Pura kirjoitti...

On tää mun nykyinen psykologi ihan kiva ja osaava. mut en tiiä onko oikea psykologi mulle. Tuntuu, että yhteys puuttuu. Tai sitten kaipaan vaan takaisin terapiaan.

Miks susta tuntuu, että mun psykologi on parempi? Pystytkö sä puhumaan omallesi ihan kaikesta ja tuntuuko susta, että hän ymmärtää sua ja tunnetko sä saavasi apua? Kyllä sulla sitten on hyvä psykologi. :)

Pura kirjoitti...

Äää voi kiitos!! :)

Pura kirjoitti...

No lyhyesti kerrottuna esim. päikkärien nukkuminen, iloisten asioiden miettiminen, kävely, venyttely, leffan katsominen, shoppailu, ystävien kanssa oleilu.

Lisäksi on sellaisia joita en tykkää tehdä/pysty tekemään: vaahtokylpy, luonnossa oleilu, kukkien ostaminen, askartelu/käsityöt, museossa käynti.

No se riippuu tekstistä. Psykologikäyntien kirjoittaminen on nopeaa, koska mun ei tarvitse miettiä mitä kirjoitan. Kirjoitan mitä on puhuttu. Muuten menee ehkä tunti tai vajaa. Aikaa vie myös kuvan etsiminen ja biisin linkittäminen. Mukavampaa olisi, jos ei menisi niin kauan. Sitten taas kommenttien vastaamiseen menee se minuutti tai mikä nyt kirjoittamiseen menee.

Anonyymi kirjoitti...

Wuhuu, ihanaa ettet lopeta! Ja muistakin treenata niitä arkisia postauksia! Luulen että sulle tekisi aika hyvää tehdä joskus jotain ilman, että yrität ylittää itsesi 250-prosenttisesti :) <3 Vilja

Pura kirjoitti...

Voi et tiedäkään kuinka oikeessa oot. :D

Anonyymi kirjoitti...

En jaksa enää, mä katoan 2 viikon kuluttua
Kirjotat tosi mielenkiintoisii asioita tänne, mä ihailen sua <3

Pura kirjoitti...

Mitä!? Ei, älä! Mieti nyt kaikkia kivoja juttuja, joita sä et pääsisi kokemaan? En mäkään halua elää, mutta silti mä olen vielä täällä. Ala säkin kirjoittaa omaa blogia! Joo! Ja hei mieti, sitten sä et voisi enää lukea mun blogia, haha. Kyllä sä jaksat! Ja selviit! <3 <3 <3

Lähetä kommentti