perjantai 27. heinäkuuta 2012

No more pills!

Kaksi viikkoa sitten:

Painelen kämmenelleni kaksi viimeistä kanariankeltaista onnenpilleriä ja huuhdon ne alas lasillisella vettä. Voilá! Sinne meni. Viimeiset 50 mg tuskia lievittävää agomelatiinia. Tästä eteenpäin on pärjättävä ilman.

En jaksa olla enää sekava ihmismöykky. Haluan päästä selville radoista, joita pitkin ajatukseni vaeltavat. Ennen kaikkea haluan saada tunteilleni sanat ja pystyä taas ilmaisemaan itseäni. Niin paperilla kuin terapiahuoneen punaisessa nojatuolissa. Minun on saatava tietää, miksi olen masentunut. En vain voi löytää kipupisteitä, jos turrutan ne lääkkeillä.




Pääni on mennyt sekaisin 7 eri pillerin popsimisesta 7 vuoden aikana. En jaksa tätä enää. Tuntuu siltä kuin pääni olisi avattu ja puolet aivoistani kaavittu ruokalusikalla pois. Olo tuntuu lobotomioidulta. Turralta. Häilyn jossain tietoisuuden ja tiedottomuuden rajamailla. Usvassa. Katson mutten näe. Kuuntelen mutten kuule. Ajattelen mutten tiedosta. Tuntuu tyhjältä. Irralliselta. Ei sentään sellaiselta kuin Venlafaxinia syödessäni, zombielta. 

Valdoxanin tyhjä läpipainopakkaus mulkoilee minua roskapussin uumenista. Et tule pärjäämään ilman minua. Et! Sinä tulet vielä rukoilemaan minulta helpotusta tuskiisi, tiedän sen! Herra M. seisoo vieressä ja myhäilee. Diktaattori. Nyt hänellä on täysi valta minuun. Minun päähäni.

Tämä taisi olla virhe. Helvetin paha virhe.



Toploader - Dancing In The Moonlight

2 kommenttia:

Miss No One kirjoitti...

Itselläni on vielä hevoskuurit kesken, eli lääkkeitä menee monensorttisia monta kertaa päivässä enkä tällä hetkellä unelmoikaan pärjääväni ilman. Toisaalta terapiaankaan ei ole vielä tässä kunnossa asiaa, kun en selviä edes arjesta. Mutta haaveissa on. Saako kysyä, millainen lääkitys sulla on ollut, mistä maksimista on lähdetty ajamaan alas ja kauanko siinä kesti kaiken kaikkiaan? Ja erityisesti kiinnostaa tuo venlafaksiini, tuliko hurjat oireet annoksen vähennyksestä?

Toivottavasti saat otteen isosta ÄMmästä. Paa kuriin se! Näytä sille!

Pura kirjoitti...

En ole itsekään varma, tulenko pärjäämään ilman lääkkeitä, mutta haluan nyt kokeilla olla jonkin aikaa ilman, koska ajatus ei kulje ja tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa.

Ilman muuta saa kysyä. Valdoxanissa mulla oli max. annostus 50mg ja se olisi kuulunut purkaa 2 viikossa, mutta lopetin sen kerralla. Oon vaan liian kärsimätön purkamaan lääkkeen hiljalleen.

Venlafaxinissa oli sivuvaikutukset pahat, mutta lääkkeen lopetuksessa ei ollut pahoja oireita. Sellaista perus itkuisuutta, mielialan huononemista yms. Oon kirjoittanut Venlafaxinista enemmän. Voit lukea sen alla olevasta linkistä:

http://datingmrd.blogspot.fi/2012/02/zombie.html

Ja kysy ihmeessä lisää, jos haluat tietää jotain. Tsemppiä sullekin, toivottavasti pääset pian terapiaan! :)

Lähetä kommentti