Sorrow never dies

Tapaninpäivä. Välillä tuntui, kun suru olisi hellittänyt, mutta nyt tuntuu kuin se olisi taas tiukentanut otettaan musta. Pois se ei lähde. Se tulee kulkemaan aina mukana. Mull on ikävä sua.

Eeva, kunpa sä olisit täällä. Mä palasin tänään osastolle viiden päivän kotijaksolta. Ja mä olen surullinen. Mä ajattelin taas muistella jotain hyviä muistoja meistä, mut mä olen niin surullinen, ettei mulle tule mitään mieleen. Mä en osaa ajatella muuta kuin että sua ei oo enää.

Muistan mä jotain. Sen miten me katottiin Selviytyjiä ja meillä oli omat suosikkimme. Ja me pelattiin Crash Bandicootia ja syötiin niitä kana-peruna-sipsejä, joiden nimeä mä en muista. Ne oli kyl hyviä. Niitäkään ei vaan myydä enää. Ja me oltiin toistemme luona yökylässä ja valvottiin aina myöhään yöhön ja supateltiin, vaikka meidän olis pitänyt nukkua. Sitten sä nukahdit, aina ennen mua, ja mä jäin valvomaan sun unta ennen kuin mä nukahdin itse.

Mä muuten kasvatan taas otsatukkaa pois. Muistatko, kun me 5. luokalla päätettiin yhtä aikaa kasvattaa otsatukat pois? Sun hiukset kasvoi tosi nopeesti ja mun ei ja mä jouduin pitämään sitä tyhmästi pinneillä sivussa ja mua harmitti.

Jos mä muistelen sua tai nään susta unta, niin sä olet niissä aina 14-vuotiaan näköinen. Mä en osaa kuvitella sua muun näköiseksi. Sä tulet aina olemaan sen näköinen. Sillä aika pysähtyi sun kohdalla.

Musta on jotenkin lohdullista kirjoittaa sulle kirjettä, vaikket sä voikaan lukea mun kirjeitä. Tai ehkä voit, mutta mä en saa sulta vastausta.

Mä kuulen kuinka toiset potilaat nauraa. Niillä on hauskaa, mut mua melkein itkettää. Mull on ikävä sua.

Diagnonsense

Osastolla ollessani minut on nyt diagnosoitu uudelleen. Uudet diagnoosini ovat:

F32.2 Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita (vaihtui keskivaikeasta masennuksesta)

F34.1 Pitkäaikainen masennus

F50.1 Epätyypillinen anoreksia nervosa

Lisäksi minulla on todettu osteopeniaa eli osteoporoosin esiastetta lonkkaluissa ja lantiossa. Minulla on myös elektrolyyttitasapaino matalalla, mikä voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin. Minun pitäisi olla huolissani terveydestäni, itsestäni, mutten ole. En jaksa välittää. Enää.

"Yksi osa aivoista, luultavasti hypotalamus", Fabio aloitti hänestä välittämättä, aivan kuin selitys tekisi asian helpommaksi," valvoo organismin rasvaindeksiä. Jos indeksi laskee liikaa, gonadotropiinin tuotanto estyy. Tietyt ruumiintoiminnot pysähtyvät, kuukautiset jäävät pois. Mutta se on vain ensimmäinen oire. Tapahtuu muita, vakavampia asioita. Luiden mineraalitiheys vähenee, mikä johtaa osteoporoosiin. Luut murentuvat kuin vohvelikeksit."

- Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Lääkitystä on myös muutettu. Tällä hetkellä menee:

• Zoloft 50 mg masennukseen (nostettiin viikko sitten 25 mg:sta)
• Zyprexa 7,5 mg ruokahalua herättämään sekä nukahtamiseen (nostettiin viikko sitten 5 mg:sta)
• Diapam tarvittaessa lievittämään ruokailun tuoma ahdistusta
• Tenox 10-20 mg tarvittaessa nukkumiseen

Näillä mennään.

Amadou & Mariam feat. Manu Chao - Senegal Fast Food

A. Nervosa, nice to meet you too.

Muutama viikko sitten ajattelin jotenkin utopistisesti, että paranen anoreksiasta ihan helposti. Etten tahdokaan tulla laihemmaksi, täydellisemmäksi. Sitä ajattelua kesti ehkä viikon, jos edes sitäkään. Nyt ajatukseni ovat jälleen anoreksiamyönteiset. Ei tästä niin vaan parannutakaan. Tuntuu kuin anoreksiapeikko olisi viime päivinä vain tiukentanut otettaan minusta. Ei ollut ainakaan hyvä ajatus katsoa viime kotijaksolla ohjelmaa Dieetit vaihtoon!.

Päivittäinen kalorinsaantini on yhä 1400 kcal ja ateriasuunnitelmani on jämähtänyt tasolle 3. En ole edistynyt viime aikoina ollenkaan. Painoni on päin vastoin ollut laskusuhdanteessa. BMI:ni on 15,9, matalin aikoihin. Kun vaaka toissa-aamuna näytti kolmosella alkavaa lukua, hymyilin salaa.

Lisäksi minulla on kuulemma ruokailussa anorektisia tapoja, joista minun pitäisi päästä eroon. Syön yhden ruokalajin kerrallaan ja aina samassa järjestyksessä, kun sen sijaan minun pitäisi ottaa samaan haarukalliseen sekä pihviä että perunaa ja syödä leipä päällisineen eikä nakertaa kurkkuviipaleita ja salaatinlehtiä erikseen.

Ruokailun aloittaminen on myös oma haasteensa. Yleensä tuijotan lautasta 20 minuuttia, jonka jälkeen ilmoitan, etten aio syödä haarukallistakaan. Hoitajat eivät myöskään katso hyvällä, kun revin leivästä pieniä paloja sen sijaan että levittäisen leivälle levitteen ja söisin sen kuten normaalit ihmiset syövät. Mutta minähän en olekaan normaali.

En minä voi näille tavoilleni mitään. Kaikki vain on pilkottava pieneksi ja syötävä yksitellen. Kaiken on oltava hajutonta, mautonta, rasvatonta, sokeritonta ja kaloritonta, jos meinaan saada ylipäätään jotain syödyksi.

Minä tahtoisin vain olla täydellinen.

Divine Fits - My Love Is Real

Mad Christmas Party

Nyt on vietetty pikkujouluja osastolla. Leivottiin joulutorttuja ja pipareita, syötiin riisipuuroa osaston puolella kaikki yhden ison pöydän ääressä ja kuunneltiin joululauluja. Hoitajat olivat järjestäneet meille jouluvisan, jonka voitti Keltainen hoitoryhmä. He saivat pussillisen tikkareita. Me Punaiset tulimme toiseksi. Vihreät jäivät jumbosijalle.

Tänään oltiin kaikkien psykan osastojen voimalla liikuntasalissa laulamassa joululauluja. Ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan laula, mutta väärässä olin. Mitä sitten, vaikka joku laulaa edellä muita ja joku kovaa ja korkealta jäljessä. Psykan potilaat ainakin osallistuvat!

Joulu tulee. Minun pitäisi olla onnellinen, mutten ole. Lahjat on hankkimatta ja terapiassa alkoi juuri vajaan kolmen viikon joululomatauko. Eivätkä edellämainitut asiat edes ole syynä siihen miksi olen onneton. Olisivatkin.

Maniac

Tietysti aina kun lupaan kirjoittaa postauksen tiettynä päivänä, en syystä tai toisesta pysty kirjoittamaan. En siis saa enää luvata mitään.

Vielä perjantaina ajattelin, ettei osastolle palaaminen ole ollenkaan ikävä asia. Lauantaina ääni oli jo muuttunut kellossa. Olisi ollut vielä vaikka mitä kivaa tekemistä.

Tunsin itseni perjantaina ja lauantaina maaniseksi. Olin iloinen, nauroin ja puhuin todella paljon (niin paljon, että kun lauantai-iltana ajattelin asiaa, minun olisi tehnyt mieli läimiä itseäni poskille. Luoja, olin muiden mielestä varmaan kamalan ärsyttävä).

En tuntenut itseäni tuolloin lainkaan masentuneeksi tai väsyneeksi. Halusin shoppailla. Ostella kaikkea ja kuluttaa rahaa silkasta ostamisen ilosta. Nukkumaanmennessä minua ei väsyttänyt lainkaan, enkä saanut unta. Olisin halunnut puuhata vielä kaikenlaista sen sijaan, että olisin nukkunut.

Olen tuntenut itseni muutaman kerran aiemminkin maaniseksi, jolloin se johtui aloittamani masennuslääkkeen sivuvaikutuksista. Silloin elämä on tuntunut käsittämättömän upealta. On tuntunut, että pystyy ihan mihin vaan, jos vain tarpeeksi sitä haluaa. Voisi vaikka napata kuun taivaalta, jos vaan kurkottaa riittävän paljon.

Maanisena olen nauranut ja tuntenut itseni onnelliseksi. Olen pursunnut energiaa ja nukkunut öisin neljä tuntia tuntematta itseäni lainkaan väsyneeksi. Olen tulvinut itsevarmuutta ja keksinyt hulluja ideoita, joita olen ollut lähellä toteuttaa seurauksista piittaamatta. Olen ollut lähellä ostaa 700€:n maastopyörän, vaikken harrasta pyöräilyä ja varata ulkomaanmatkan parin päivän varoitusajalla. Olen ollut holtiton ja minua on täytynyt pidätellä. Siitä taas olen vain ärsyyntynyt.

Lauantaina makasin sängyssä ja ammuin hiuslenkkejä kattoon yrittäen osua palovaroittimeen. Minua ei huvittanut tehdä mitään. Olin kuolla silkastaan tylsyyteen. Typerä osasto. Kaikki maanisuus oli kadonnut kerralla kuin savuna ilmaan. Mitään ei ollut jäänyt jäljelle. Ei edes pientä hippusta. Kaikki oli palannut samaksi harmaaksi arjeksi. Olin palannut omaksi harmaaksi itsekseni. Kuinka masentavaa.

Weeping Willows - Touch Me