Oh no, not today!

Polipäivä. Mä en ajatellut, että tänään olisi punnitus. Aina se on ollut maanantaisin, että eihän se nyt tänään ole. Ja se on just tänään ja mulla on päällä just sellaiset kulahtaneet pidän-näitä-vielä-pari-kertaa-ja-heitän-sitten-pois -kotialkkarit, joissa on kaiken lisäksi jotain pikkuisia alieneita. Voi luoja, että pitikin sattua. En tiedä, pitäiskö kuolla häpeästä vaimnauraa.

Mut eipä se hoitaja mun alusvaatteita kato. Ei sitä kiinnosta. Sitä kiinnostaa paino. Ja koska ne tietää, että mä olen viiltelijä niin se katsoo ehkä että onko mulla uusia viiltojälkiä jaloissa tai vaikka vatsassa, koska ne on helpompi piilottaa kuin käsiin tehdyt. Tai sitten se katsoo, että olenko mä ulkoisesti laihtunut, koska vaa'an lukemaa on niin helppo huijata nestetankkauksella, jota anorektikot tekee. Jotkut ainakin.

Mäkin tein kerran. Osastolla. Mä sain luvan lähteä päivällä osastokaverin kanssa uimahalliin, mut ehtona oli, että mun paino ei saa olla laskenut. Ja sehän oli, koska mä oksensin ruokaa ja kävin puolisalaa lenkillä. Joten aamulla huoneessani ennen punnitusta mä tankkasin vettä niin paljon, että mä olin haljeta. Mä olin kuin yksi vesi-ilmapallo. Eikä se sitten riittänytkään, kun en saanut tankattua tarpeeksi enkä päässyt uimaan. Vitutti. Mut sen jälkeen en oo ainakaan muistaakseni tankannut. En mä enää edes pystyisi siihen, koska jos mä tankkaisin painon parikin kiloa ylemmäksi niin mä heti kuitenkin paljastaisin huijauksen, ettei muut muuten luulisi, että mä olisin oikeasti niin "läski" kuin mitä vaaka näyttää. Että joo. Tosi tervettä.

Aamupalalla mä en pysty syömään ihan kaikkea. Vähän jää. Silti ahdistaa. Lounaan jälkeen ahdistaa. Aina ahdistaa, vaikka ateriasuunnitelmaan ei ole edes lisätty mitään aikoihin. Mut pelaaminen, palapelien teko, värittäminen - kaikenlainen tekeminen auttaa aina ruokailun jälkeiseen ahdistukseen. Ja oksentaminen. Mut se nyt ei oo kovin tervettä (enkä mä itsekään halua sitä enää käyttää) ja siksi mulla on joka ruokailun jälkeen puolen tunnin seuranta. Just että mä en pääse oksentamaan. Hoitaja pelaa mun kanssa Blokusta. Se on muutenkin ihan huippukiva peli. Ja mä voitin.

Iltapäivällä on taitoharjoitteluryhmä. 12 kerran ryhmä, jossa opetellaan uusia, järkeviä taitoja haitallisten keinojen (esim. viiltely, oksentaminen) tilalle ja taitoja sietää ahdistusta ja muita vaikeita tunteita. Mä en millään jaksaisi osallistua koko ryhmään. Blaah. Ei vaan tänään vaan ylipäätään. 2. osastojaksolla mä osallistuin tohon samaiseen ryhmään, mut silloin se jäi mulla kesken, joten nyt mä päätän yrittää käydä se loppuun. Jotenkin tuntuu, että mun olis vähän pakkokin sen käydä. Jotta mä näytän, että mä todella yritän tehdä jotain kuntoutumisen eteen. Ehkä toi ryhmä on kuitenkin ihan hyväks mulle.