Helmikuussa oli useampi ravintolakäynti. Syöminen toisten nähden oli todella vaikeaa ja ahdisti suunnattomasti. Toukokuussa aloin käydä yksityisellä lääkärillä kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Jaksaminen parani alettaessa saada lääkitystä kohdilleen.
Kesäkuussa oli sosiaalipsykologian pääsykokeet Tampereella. Muihin en jaksanut lukea, vaikka piti. En taaskaan tullut valituksi, mieliala huononi ja sen myötä tulivat itsemurhasuunnitelmat. Heinäkuussa haettiin b-lausunnolle ja kuntoutustuelle jatkoa, jotka myönnettiin. Näin kuntoutumisenohjaajaa myös kesällä 2 krt/vko.
Elokuussa täytin 25. Sitä seurasi melko paha ikäkriisi, koska olen jo 25 enkä ole saanut elämässäni aikaiseksi mitään, mitä olisi pitänyt jo saada. Itsemurhasuunnitelmat palasivat. Osastohoitoa ehdoteltiin aina ajoittain, mutta kieltäydyin siitä joka kerta.
Syyskuussa syömishäiriöpolin käyntejä vähennettiin joka toiseen viikkoon. En tykännyt päätöksestä. Aloitin ratsastuksen uudelleen. Lokakuussa aloin käydä myös estetunneilla.
Joulukuussa oli verkostopalaveri yhdessä vanhempieni kanssa ja käynnit syhä-polilla loppuivat, koska vastustan syömishäiriöstä parantumista. Siirryin julkisen terveydenhuollon puolelle ja sain omahoitajan, jonka kanssa aloitan käynnit tammikuussa. Olin fyysisesti todella uupunut ja lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti