Test results: Not okay

Labrat - check. EKG - check. Luuntiheysmittaus - check. Testejä testejä testejä, jatkuvasti testejä. Mut itehän mä tätä itelleni teen. Labroista sain jo tuloksetkin mun yksityispuolen lääkäriltä, vaikka se hoitaakin vaan vajaatoimintaa. Kalium on saatu nyt kohoamaan 3,0:sta 3,7:aan. Mun ei tarvitse mennä tiputukseen. Mut nyt rauta-arvot on huonot. Aina kun yksi arvo korjaantuu, toinen romahtaa. Mä joudun jatkuvasti hakemaan apteekista jotain. Ja kun kuuri loppuu niin arvot romahtaa uudestaan. Kaliumia rautaa kalkkia + d-vitamiinia monivitamiinia. Enkä mä silti oo kunnossa.

EKG oli ok. Jokin edes. Silti mulla on lähes päivittäin sydämen rytmihäiriötuntemuksia ja rintakipuja. Välillä pahojakin. Mä en tiedä, miten ekg voi muka olla ok.

Luuntiheysmittauksessa jouduin käymään keskussairaalassa. Laite skannasi mua yläpuolelta ja mun piti olla aivan liikkumatta aivan liian kauan. Mä pelkäsin, että mun jalat nytkähtää tahattomasti, kun mä niin kovasti yritän olla liikkumatta ja kaikki joudutaan aloittamaan alusta. Mut ei jouduttu. Viime kerta oli kaksi vuotta sitten, kun osastonlääkäri laittoi lähetteen. Jo silloin mulla todettiin osteopeniaa. Mua pelottaa, mikä tilanne on nyt. Jos mä kaadun ulkona, hajoanko mä tuhansiksi pirstaleiksi niin kuin lasi tippuessaan lattialle? Lähtiessä, seistessäni pysäkillä odottamassa bussia, meni psykan osasto 9:n ulkoiluryhmä mun ohi. Klo 12.15 ulkoiluryhmä. Siinä oli mukana kaks tuttua hoitajaakin osastolta. En kuitenkaan moikannut. Ne oli sen verran kaukana.

Paino 40,6 kg.

I'm sorry, I'm such a mess

Anteeks, että musta ei oo taas kuulunut aikoihin. Oon ollut nyt tosi huonona. Mut tuun kyllä kirjoittelemaan pian.

Year 2015

Vuosi 2015. Tammikuussa kävin kendon alkeiskurssitilaisuudessa. Kendo ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten harrastus jäi siihen. En tosin olisi jaksanutkaan aloittaa sitä. Kuntoutumisenohjausta oli mennyt kuukauden verran ja ohjaajaa näin 2-3 krt/vko. Syömishäiriöpolilla kävin juttelemassa kerran viikossa.

Helmikuussa oli useampi ravintolakäynti. Syöminen toisten nähden oli todella vaikeaa ja ahdisti suunnattomasti. Toukokuussa aloin käydä yksityisellä lääkärillä kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Jaksaminen parani alettaessa saada lääkitystä kohdilleen.

Kesäkuussa oli sosiaalipsykologian pääsykokeet Tampereella. Muihin en jaksanut lukea, vaikka piti. En taaskaan tullut valituksi, mieliala huononi ja sen myötä tulivat itsemurhasuunnitelmat. Heinäkuussa haettiin b-lausunnolle ja kuntoutustuelle jatkoa, jotka myönnettiin. Näin kuntoutumisenohjaajaa myös kesällä 2 krt/vko.

Elokuussa täytin 25. Sitä seurasi melko paha ikäkriisi, koska olen jo 25 enkä ole saanut elämässäni aikaiseksi mitään, mitä olisi pitänyt jo saada. Itsemurhasuunnitelmat palasivat. Osastohoitoa ehdoteltiin aina ajoittain, mutta kieltäydyin siitä joka kerta.

Syyskuussa syömishäiriöpolin käyntejä vähennettiin joka toiseen viikkoon. En tykännyt päätöksestä. Aloitin ratsastuksen uudelleen. Lokakuussa aloin käydä myös estetunneilla.

Joulukuussa oli verkostopalaveri yhdessä vanhempieni kanssa ja käynnit syhä-polilla loppuivat, koska vastustan syömishäiriöstä parantumista. Siirryin julkisen terveydenhuollon puolelle ja sain omahoitajan, jonka kanssa aloitan käynnit tammikuussa. Olin fyysisesti todella uupunut ja lopussa.