Ei, mä en ole kuollut. En ole myöskään yrittänyt tehdä itselleni mitään. Enkä ole joutunut takaisin osastolle... ainakaan vielä. Mä en vaan osannut tulla kirjoittamaan mitään. Ja mitä pidemmäksi tauko venyi, sitä hankalampi oli palata takaisin ja näin tauko vain piteni ja piteni. Mikä noidankehä. Mä olen pahoillani siitä. Se harmittaa mua itseänikin suunnattomasti. Mutta jospa tää olis nyt se comeback.
Mitä viime aikoina on sitten tapahtunut? Ei oikeastaan mitään. Kaikki on niin kuin ennen eikä mikään ole hyvin. Mä olen käynyt kerran viikossa polilla juttelemassa sairaanhoitajan kanssa (mä tosiaan luulin, että se oli psykologi, mut se onkin hoitaja). Mun paino on noussut osastolta kotiutumisen jälkeen, mut nyt mä alan vihdoinkin saada sitä taas alas. Kolmesti viikossa mä olen nähnyt mun kuntoutusohjaajaa. Paitsi no nyt ihan viime aikoina vaan kahdesti viikossa.
Ja that's it. Mä en ole saanut tehtyä oikein mitään... no yhtään mitään. Mä olen niin väsynyt. Niin loppu. Tähän kaikkeen.
Mun on nyt pakko mennä nukkumaan, koska mä näen kuntoutusohjaajaa jo heti aamusta, mutta mä tulen myöhemmin kertomaan vielä lisää viime aikojen tapahtumista.
10 kommenttia:
Voi kultapieni, voimia!♡♥ (Tiedän, kuulostaa kliseiseltä)
Ihanaa kuulla et oot elossa, tervetuloa takaisin!
Toivottavasti olos paranee :( Jaksamisia!
Kiitos! Eikä se musta kuulostanut siltä. :)
Kiitti! Paluu tuntuu tosiaan hyvältä. :)
Voimia <3 Kiva kun kirjoitit taas.
Tosi kiva kuulla susta. Että oot olemassa vielä :)
Kiitti! <3
:)
Nyt näin jälkeenpäin kommenttini ei kuulosta kliseiseltä, mutta väsyneenä "loppuunkulutetut" fraasit kuulostivat kaikki kliseisiltä. Ja ihana kuulla, että olet elossa! :)
:)
Lähetä kommentti