Joulu meni mukavasti. Lahjojen ostaminen vaan aiheuttaa aina kauheasti stressiä. Vielä kun molempien vanhempien syntymäpäivät ovat mukavasti joulun molemmin puolin, ovat paniikin ainekset koossa. Olin lähellä hajota, mutta selvisin. Nipin napin. Ja olin tyytyväinen ostamiini lahjoihin. Sain itsekin paljon kivoja lahjoja: hiustemuotoilusarjan, suihkusaippuoita (mm. appelsiini-suklaa!), Make Up Storen hajuveden Twenty Forever, tarjoilukulhon, keittiövälineitä, käsilaukun, rannekoruja, muistiinpanovälineitä, Marabou Twist-suklaata...
Jouluna tein jotain muutakin tavallisesta poikkeavaa. Nimittäin söin. Tykkään paljon jouluruuista, joten ajattelin, että joulu saa olla poikkeus. Mutta vain ja ainoastaan joulu, aatto ja joulupäivä siis. Enkä syönyt kuitenkaan liikaa. Vähemmän kuin viime jouluna. Silti jokainen suupala, jokainen haukkaus ja haarukallinen tuottivat valtavaa syyllisyyttä. Ei saisi syödä, ei. Tässäkin on ties kuinka paljon kaloreita... rasvaa, sokeria. Paino nousi joulun aikana puolitoista kiloa, mutta nyt olen saanut ne helposti pois ja itse asiassa vielä enemmänkin! Luojan kiitos.
Nyt on vaihtunut taas vuosi, mutta masennus on ja pysyy. Tämä on jo 9. masennusvuoteni. Hurraa! Täytyy varmaan tottua ajatukseen, ettei masennus lähde minusta kulumallakaan. Sen kanssa voi kuulemma oppia elämään, sanovat jotkut. En tiedä ketkä, enkä tiedä uskoako. Viime vuosi oli ehkä yksi elämäni mustimmista. Edelle meni vain vuosi 2005, kun sain tietää menettäneeni E:n tsunamissa.
Selvisin hädin tuskin viime vuodesta. En tiedä, kuinka selviän tästä. Viikko kerrallaan. Toivon mukaan tämä vuosi olisi edes vähän valoisampi.
Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan.
Kivaa ja toivottavasti myös parempaa uutta vuotta lukijoilleni! Olette tärkeitä!
Broken Bells - The High Road
8 kommenttia:
Kiva kuulla, olen kaivannut sinua takaisin! Parempaa vuotta 2014 :)
Haluatko sä parantua masennuksesta? Entä syömishäiriöstä? Hoidetaanko sun syömishäiriötä mitenkään? Niin kauan kun sun paino on tuota luokkaa ja sä et anna keholle tarpeeksi ravintoa niin masennuksesta parantuminen on käytännössä mahdotonta. Aivot eivät toimi elleivät saa ravintoa! Sama homma masennuslääkkeiden kanssa, niiden hyöty ei ole kovinkaan suuri jos (näin hieman kärjistäen) vain makaa kotona näännyttämässä itseään ja tekemättä mitään paranemisensa eteen.
Ja kyllä, kokemusta on molemmista sairauksista. Anoreksiavuodet olivat ne kaikkein synkimmät. Toivoisin niin kovasti että voisit paremmin ja että uskaltaisit koettaa ottaa paranemisaskeleita syömishäiriösi suhteen.
Samaa sanon kuin edellinen anonyymi, masennuksesta parantuminen ei onnistu ennen kuin saat painoa lisää. En tätä kellekkään (ainakaan ammattilaiselle) tahdo myöntää, mutta masennus alkoi todella väistyä vasta sen jälkeen kun normaalipaino oli saavutettu ja keho ei enää kiljunut ruokaa. Toivottavasti osaisit päästää irti laihduttamisesta ja paranisit syömishäiriöstä ja masennuksesta.
Voimia tähän vuoteen :)
Voimia ja valoa uuteen vuoteen <3
Iiks ihana kuulla! :) Kiitos!
Joo siis oot ihan oikeassa kaikessa mitä sanoit. Osastonlääkäri just sanoi ihan noita samoja juttuja.
Mä en oikein itsekään tiedä, haluanko mä todella parantua kummastakaan sairaudesta. Anoreksiasta en oikeastaan. Masennuksen kohdalla mä en enää oikein välitä vaikken paranisikaan, muttei mun olo ole kyllä näinkään hyvä. Vaikeaa.
Mun anoreksiaa hoidetaan siten, että käyn syömishäiriöpolilla juttelemassa psykologin kanssa. Mahdollisuus olisi myös ravitsemusterapeutin käynteihin, jos saan motivaatiota parantua.
Hah mäkään en tahdo myöntää hoitotaholle, että ovat oikeassa. Mä haluan popsia masennuslääkkeitä (en mä niitä sentään turhaan syö, kyllä ne auttavat) ja vaadin mun masennusta hoidettavan. Vaikka hyöty ei ehkä olekaan niin suuri kuin mitä se normaalipainoisena voisi olla.
Sekin on ongelma, että anoreksiasta mä en halua päästää irti, mutta masennuksesta ehkä saattaisin voida. Tää on tälläinen noidankehä, että mä haluan hoitoa masenukseen, mutta sitä en ihan 100% saa ennen kuin syömispuoli on paremmassa kunnossa, minkä korjaamiseen mulla ei ole halua, motivaatiota eikä jaksamista, koska mun oloni on niin kurja masennuksen takia.
Kiitos, niitä kyllä tarvitaan! :)
Kiits! <3
Lähetä kommentti