Ruisleipää. Siihen päälle salaattia ja kurkkua. Vai tomaattia. Tai ehkä sittenkin kananmunaa... Mä olin jo viittä vaille tekemässä iltapalaa. Nälkä kutitteli vatsassa ja Suits oli alkamassa sopivasti tv:stä. Mut sit mä heräsin normaalin elämän horroksesta anoreksiatodellisuuteen. Mitä mä oon oikeen tekemässä!!?? Munhan piti nyt ihan totta laihduttaa. Laihtua. Ei mitään iltapaloja. En mä tarvii mitään. Mä oon ihan tarpeeks läski muutenkin. Eikä mulla oikeestaan edes ole enää nälkä...
Iltapalan tekeminen jäi siihen. Suits:ia katsoessa mä suoritin päässäni yhteenlaskua ruisleipä 90 kcal, levite 30 kcal, kananmuna 80 kcal, tomaatti 14,5kcal... Huh! Mitä mä oikein ajattelin suunnitellessani syöväni ton kaiken. Mut huomenna vaa'an on pakko näyttää vähemmän. Ihan pakko. Mä en kestä muuten.
Tänään mä olen muutenkin oksentanut kaiken mitä mä olen syönyt. Ihan. Kaiken. Mä tiedän, että mun pitäisi lopettaa se. Varsinkin kun ens kuussa on vuosittainen hammaslääkäritarkastus ja mua pelottaa, että mun hampaat on mennyt huonoiksi jatkuvasta oksentamisesta. Mä olin saanut jo lopetettua oksentamisen kuukausiksi, mutta nyt mä teen sitä taas. Mun on vaan pakko saada tehdä sitä. Mä en pysty lopettamaan. Ja mä teen sitä siinä määrin, että mä taidan poistaa päiviä oksentamatta -laskurin tosta sivupalkista, koska mä en jaksa olla nollailemassa sitä joka ikinen päivä. Että näin...
