Joulu meni mukavasti. Lahjojen ostaminen vaan aiheuttaa aina kauheasti stressiä. Vielä kun molempien vanhempien syntymäpäivät ovat mukavasti joulun molemmin puolin, ovat paniikin ainekset koossa. Olin lähellä hajota, mutta selvisin. Nipin napin. Ja olin tyytyväinen ostamiini lahjoihin. Sain itsekin paljon kivoja lahjoja: hiustemuotoilusarjan, suihkusaippuoita (mm. appelsiini-suklaa!), Make Up Storen hajuveden Twenty Forever, tarjoilukulhon, keittiövälineitä, käsilaukun, rannekoruja, muistiinpanovälineitä, Marabou Twist-suklaata...
Jouluna tein jotain muutakin tavallisesta poikkeavaa. Nimittäin söin. Tykkään paljon jouluruuista, joten ajattelin, että joulu saa olla poikkeus. Mutta vain ja ainoastaan joulu, aatto ja joulupäivä siis. Enkä syönyt kuitenkaan liikaa. Vähemmän kuin viime jouluna. Silti jokainen suupala, jokainen haukkaus ja haarukallinen tuottivat valtavaa syyllisyyttä. Ei saisi syödä, ei. Tässäkin on ties kuinka paljon kaloreita... rasvaa, sokeria. Paino nousi joulun aikana puolitoista kiloa, mutta nyt olen saanut ne helposti pois ja itse asiassa vielä enemmänkin! Luojan kiitos.
Nyt on vaihtunut taas vuosi, mutta masennus on ja pysyy. Tämä on jo 9. masennusvuoteni. Hurraa! Täytyy varmaan tottua ajatukseen, ettei masennus lähde minusta kulumallakaan. Sen kanssa voi kuulemma oppia elämään, sanovat jotkut. En tiedä ketkä, enkä tiedä uskoako. Viime vuosi oli ehkä yksi elämäni mustimmista. Edelle meni vain vuosi 2005, kun sain tietää menettäneeni E:n tsunamissa.
Selvisin hädin tuskin viime vuodesta. En tiedä, kuinka selviän tästä. Viikko kerrallaan. Toivon mukaan tämä vuosi olisi edes vähän valoisampi.
Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan.
Kivaa ja toivottavasti myös parempaa uutta vuotta lukijoilleni! Olette tärkeitä!
Broken Bells - The High Road
