Always the same

Viime perjantain psykologiaika.

P: Aurinkokin paistaa tänään, eiks oo kivaa?
Minä: Ei. Mä en tykkää auringosta.
P: Tykkäätkö sä kesästä?
Minä: En oikein.
P: Entä talvesta?
Minä: Talvi on ihan ok, mut syksy on paras.

P: Mites paino?

Minä: Se on noussut. Mä oon syönyt ihan liikaa. Mä olen huono anorektikko.

P: Eli sä et ole niin sairas.

P: No miten muuten on mennyt?
Minä: No ihan ok... tai tätä samaa tää aina on. Mut mä en pysty keskittymään mihinkään. Mä katson vaikka tv-ohjelmaa ja 10 minuutin päästä mä haluan tehdä jotain muuta. Mä teen hetken jotain muuta ja sitten mä kyllästyn taas... ja mä olen niin väsynyt, että mä haluaisin vaan nukkua. Mä en jaksa hoitaa mitään asioita. Sitten kun mulle tulee joku pakollinen meno, vaikka hammaslääkäri, niin mä hoidan kaikki muut hoidettavat asiat samalla. Kun mä en vaan jaksa lähteä kotoa.
P: Onko se fyysistä väsymystä vai sitä ettei huvita?
Minä: Ihan väsymystä.

P: Mä katselin näitä sun skeematestin vastauksia. Sulla on selkeästi hallitsevina tunnelukkoina vaativuus ja epäonnistuminen, mistä me ollaankin puhuttu. Lisäksi sulla on vahvoina riittämätön itsekontrolli ja rankaisevuus. Mitä mieltä sä olet näistä tuloksista?
Minä: Joo kyllä ne pitää paikkaansa.
P: Sitten sellaisia mitä sulla ei ole ollenkaan on hyväksynnän haku, ulkopuolisuus ja kaltoin kohtelu. Mutta se on hyvä, että sä pystyt luottamaan ihmisiin.

P: Sitten täällä on oikeutus: "Sinun on vaikea hyväksyä vastustusta, kun haluat jotain.". Mitä jos sä et ole saanut lapsena jotain mitä sä olet halunnut?
Minä: No kun mä olen aina saanut kaiken mitä mä olen halunnut. Äiti sanoo, että mä olen ollut aina kiltti lapsi. En mä ole koskaan mankunut tai heittänyt itkupotkuraivareita, jos mä olen halunnut jotain. Mä olen saattanut kaupassa vaan katsella jotain lelua ja vanhemmat on saattaneet kysyä, että haluaisinko mä sen ja kun mä olen vastannut myöntävästi, ne on sanoneet että ostetaan se sulle.
P: Onks sulla ollut kotiintuloaikoja?
Minä: Ei.
P: Mitä sä ajattelet tästä?
Minä: Että mä olen pilalle hemmoteltu, haha.

Minä: Musta tuntuu, ettei kukaan mun kaveri pidä musta oikeasti. Että ne on mun kanssa vaan säälistä, kun ne tietää miten mulla menee. En mä usko, että mä pitäisin itse itsestänikään, jos mä olisin joku muu.
P: Miksi susta tuntuu, että ne ei pidä susta?
Minä: Koska mun mielestä mä olen vaan itsekäs ja ärsyttävä ja määräilevä... ja mä puhun joskus varmaan ihan liikaa.

Nyt en osaa kirjoittaa muuta. Ensi kerralla sitten.

R.E.M. - The One I Love