Mä olen nytkin supersupersuper-väsynyt, joten mä kirjoitan vain pikaisesti tän hetken kuulumisia. Mä aion kyllä kertoa tässä vielä parin viime kuukaudenkin tapahtumista, jolloin blogi oli hiljaa.
Mutta nyt. Mä olen yhä huonona, mut kuitenkin jossain määrin sellaisessa kunnossa, että olen pystynyt asumaan kotona eikä mun ole tarvinnut mennä osastolle. Mä vaan oon kuin puoliksi koomassa: mä en oikein kykene ajattelemaan, kirjoittamaan, tuottamaan, olemaan aikaansaava, tekemään... mitään. Mä vaan... olen. Jotenkin kutenkin, jollain tapaa. Olen olemassa, en muuta. I just exist, that's all.
Paino on noussut. Ei paljoa, mutta silti liikaa. Se oli siis vielä kesällä 39 kg, mutta nyt se on 40,2 kg. Kiitos Mallorcan matkan ja viime viikkojen, kun oon "joutunut" syömään enemmän, että jaksaisin edes jotain. Läskiahdistus on luokkaa kevyet 130%. Mut tavoite edelleen laihtua. Ensin takaisin kolmekasiin, sitten siitä eteenpäin. Se ei ole muuttunut tässä miksikään.
But it feels good to be back.