Mä olen väsynyt. Voi luoja, että mä olenkin väsynyt. Herään aamuisin 9 aikaan. Jo klo 12 saatan olla niin väsynyt, etten pysy enää hereillä vaan on pakko mennä takaisin sänkyyn. Siihen, jonka olen kuitenkin aina jo pedannut kiinni. Toisinaan jaksan neljään tai viiteen asti. Sitten saatan nukkua neljäkin tuntia. Nukkumaan menen viimeistään klo 1, kun en jaksa valvoa enää. Vuorokauteen ei jää paljoa tunteja tehdä asioita. Kauheasti en edes jaksaisi tehdä. Ei ole voimia. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin väsynyt. Lukiossa ehkä.
Pääsykoerumba on ohi ja voi olla, että kaikki se stressi ja oman jaksamisen äärimmilleen vieminen purkautuu nyt totaalisena uupumisena. Pääsykoekauteen kuuluu aina energiajuomakausi, joka tosin on jäänyt mulla vielä päälle. Niiden avulla mä pysyn edes hetken hereillä. Sokerittomina ja kalorittomina, tietenkin. Mut niistäkin alkaa mennä teho...
En mä kyllä enää juurikaan syökään. Mä tiedän, että siitä saisi energiaa. Mut mä en oikeastaan tunne enää lainkaan nälkää. Pelkkä ajatus jo siitä, että söisin ilman nälän tunnetta, saa mut voimaan pahoin. Enkä mä edes tahdo syödä. Paino on laskenut ja mä olen vihdoin tyytyväisempi kuin aikoihin. En kuitenkaan vielä täysin tyytyväinen. Sitä mä en taida tulla painooni koskaan olemaan. Mutta paino on vihdoin alle 40 kg:n. 39,3 kg!
Kissani sain viikon jälkeen takaisin kotiin ja hetken verran olin maailman onnellisin.
Song of the day: Karl Jenkins - Adiemus
