Wanna cut. Again and again and again.

Kasaribileet. Mulla on ollut superkiva ilta, mut nyt mä haluun viiltää. Tai ottaa yliannostuksen lääkkeitä. Niitäkin multa löytyy. Se on outoa. Että mä haluan viiltää. Koska yleensä mä haluan bileillan pääteeksi tappaa itseni. Mä voisin viiltää vähän. Ihan vähän vain. Se ei ois ees paha. Tai sitten mä menen vain nukkumaan. Mä tiiän, että tää on sairasta. Että mä oon sairas. Mut mä oon tottunut tähän. Ja sitä paitsi mulla oli tosi kivaa tänään.

Happy 4th birthday, Dating Mr. D!

Mun blogi täyttää tänään 4 vuotta! Jei, niin paljon. Jostakin toisesta se tuntuu ehkä vähältä, mut musta se tuntuu paljolta. Vaikka mä en olekaan kuluneesta vuodesta lainkaan ylpeä, sillä enhän mä ole saanut kirjoitettua juuri mitään. Mutta mä yritän puhaltaa blogin jälleen eloon. Mä en halua lopettaa kirjoittamista. Ei mun tarinani ole vielä loppu.

Wanna kill myself right now

Nyt lauantaina oli mun kaverin synttärit. Mä tutustuin uusiin ihmisiin ja mulla oli tosi kivaa. Siis ihan oikeasti tosi kivaa. Ja nyt mä olen kotona ja mä haluan kuolla. Mä en kuitenkaan aio soittaa äidille. En mä halua herättää äitiä. Enkä soittaa Palvelevaan Puhelimeen. Enkä minnekään muuallekaan. En mä aio nyt oikeasti kuolla. Se on se alkoholi. Mä en varmaan sais juoda sitä ollenkaan, kun sitten mulle tulee se tila, että mä haluan tappaa itseni. Vaikka mä en todellisuudessa haluis just sillä hetkellä kuitenkaan ihan oikeasti kuolla. En mä tiiä. Vaikea selittää. Mut ilman juomista mulla ei olis ollenkaan niin kivaa. Tää on sairasta. Mä oon sairas. Mä tiiän.

Happy World Mental Health Day!

Hyvää maailman mielenterveyspäivää!

En mä edes tiennyt, että nyt lauantaina vietetään sellaista päivää. Tosin tollasia erilaisia epävirallisia teemapäiviä oon niin paljon. Viime kuussakin oli 10. päivä itsemurhien ehkäisypäivä ja ens kuussa on 17. päivä sitten itsemurhan tehneiden muistopäivä. Ja sitten on toukokuussa Älä laihduta -päivää ja ties mitä muuta. Mä muuten laihdutin silloin oikein anoreksiahengessä.

Ja mäkin oon vielä täällä, elossa ja hengissä. Mut miten hieno juttu se on, siitä mä en mene sanomaan mitään. Mä en ole siitä mitenkään iloinen. Mä oon sairastanut jo 10 vuotta - kohta 11 vuotta. Se on kauan. Niin kauan, että mä en halua ajatella sitä. Mä en ymmärrä, kuinka mä oon vielä täällä.

Anteeks, että mä olin niin pitkään kirjoittamatta. Se on pisin hiljaisuus, joka mulla on ollut koko tän mun blogin aikana. Mut musta tuntuu, että mua itteeni harmittaa kirjoittamattomuus  ja se, ettei mulla ole blogissa tolta ajalta mitään tekstiä, enemmän kuin teitä. Toivottavasti mä pystyisin taas jatkamaan kirjoittamista. Vaikka tänkin tekstin kirjoittaminen oli jotenkin ihan ylivoimaisen vaikeaa.

Skip dinner - wake up thinner

Ruisleipää. Siihen päälle salaattia ja kurkkua. Vai tomaattia. Tai ehkä sittenkin kananmunaa... Mä olin jo viittä vaille tekemässä iltapalaa. Nälkä kutitteli vatsassa ja Suits oli alkamassa sopivasti tv:stä. Mut sit mä heräsin normaalin elämän horroksesta anoreksiatodellisuuteen. Mitä mä oon oikeen tekemässä!!?? Munhan piti nyt ihan totta laihduttaa. Laihtua. Ei mitään iltapaloja. En mä tarvii mitään. Mä oon ihan tarpeeks läski muutenkin. Eikä mulla oikeestaan edes ole enää nälkä...

Iltapalan tekeminen jäi siihen. Suits:ia katsoessa mä suoritin päässäni yhteenlaskua ruisleipä 90 kcal, levite 30 kcal, kananmuna 80 kcal, tomaatti 14,5kcal... Huh! Mitä mä oikein ajattelin suunnitellessani syöväni ton kaiken. Mut huomenna vaa'an on pakko näyttää vähemmän. Ihan pakko. Mä en kestä muuten.

Tänään mä olen muutenkin oksentanut kaiken mitä mä olen syönyt. Ihan. Kaiken. Mä tiedän, että mun pitäisi lopettaa se. Varsinkin kun ens kuussa on vuosittainen hammaslääkäritarkastus ja mua pelottaa, että mun hampaat on mennyt huonoiksi jatkuvasta oksentamisesta. Mä olin saanut jo lopetettua oksentamisen kuukausiksi, mutta nyt mä teen sitä taas. Mun on vaan pakko saada tehdä sitä. Mä en pysty lopettamaan. Ja mä teen sitä siinä määrin, että mä taidan poistaa päiviä oksentamatta -laskurin tosta sivupalkista, koska mä en jaksa olla nollailemassa sitä joka ikinen päivä. Että näin...