Binge-purge -day

Bulimiapäivä. Binge-purge -day. Ei tästä pitänyt tulla, mut tulipahan kumminkin. Kun tekee mieli herkkuja niin niitä oikeesti tekee niin paljon mieli, ettei tiedä miten päin olisi. Sä et pysty olemaan paikallasi. Sä et pysty tekemään mitään. Sä et pysty ajattelemaan mitään muuta. Mä voin uskoa, että kaikista muistakin riippuvaisista tuntuu samalta. Sun on pakko saada herkkuja. Sun on pakko mennä kauppaan. Ihan sama kuinka väsynyt sä olet, sataako kaatamalla vettä tai tuleeko taivaalta kissoja, koiria, miehiä, happoa, heinäsirkkoja, meteoriittejä, onko sun jalka poikki tai vaikka 3. maailmansota olisi syttynyt sillä aikaa. Aivan sama. Sä menet sinne kauppaan.

Joskus tekisi mieli avata karkkipussi jo kotimatkalla. Mut sen verran itsehillintää täytyy olla, että odottaa kotiin asti ja kun koneelta tai tv:stä on joku sarja pyörimässä. Sitten voi aloittaa.

Karkkia, sipsiä, suklaata, kaks vadelmacroisanttia. Toinen croissantti piti säästää huomiseksi. What a lie. Ihan kuin mä mitään pystyisin säästämään. Mä ahmin sen siinä samalla kuin kaiken muunkin. Ensin karkkia, suklaata, croisantti, sitten sipsiä, taas karkkia, sipsiä, toinen croisantti... Käsi työntyy jo uudelleen karkkipussiin, vaikka suu jauhaa vielä edellistä annosta. Ensin sivistyneesti karkki kerrallaan, sitten kaksi karkkia kerrallaan. Yksitellen aivan liian hidasta. Valitsen kaksi samanlaista karkkia. Kun ne loppuvat, muodostan pareja eri karkeista ja tungen niitä suuhuni. Sairasta. Aivan sairasta.

Niin kuin Orange is the New Blackissakin sanottiin: Kunnon karkkimässäilyyn tarvitaan suolaista ja makeaa tai toisinpäin - the magic combination. Se vaan on aina huonompi, kun sitten pystyy ahmimaan paljon enemmän kuin jos ahmisi pelkästään makeaa.

Kaikki on tuhottu alle puolessa tunnissa. Sitten oksentamaan. Mä en todellakaan voi jättää kaikkea tota yön ajaksi imeytymään mun reisiini ja vatsaani, vaikka mulla on kyllä kaikesta tosta makeasta niin ällö olo, että mä oksentaisin joka tapauksessa. Koko prosessi on niin nopeasti ohi, että mä mietin, tapahtuiko äskeistä ahmimista edes ollenkaan. Mut kyllä se tapahtui. Valitettavasti. Taas.

Ja taas mä päätän, että ei enää ikinä. Mä oon aika pettynytkin itseeni, kun mä sorruin. Mä tarviin oikeesti apua.

Another funny post in my depressing blog

Koitan tulla pian taas kirjoittelemaankin jotain.

Rainy day

Masentaa. Ulkona sataa kaatamalla ja on surullisen harmaata. Mä tunnen olevani yhtä sään kanssa. Mä en vaan pysty itkemään, vaikka mä haluaisin. Ehkä mä olen itkenyt liikaa. Tai mä en vaan enää osaa. Tekisi mieli hukuttautua sateeseen. Huuhtoutua sen mukana maahan ja vain kadota olemattomiin. Sää on ollut koko päivän sama. Mä olen ollut koko päivän tälläinen. Mä yritän, mut mikään ei auta. Tää masennus ei mee pois. Nukun tämän päivän ohi.

On ollut ihan hyviä päiviä ja päiviä, jolloin en ole tuntenut mitään. Sitten tulee huono päivä ja mä tunnen taas sen kaiken. Koko maailman painon harteillani. Ja se painaa niin paljon. Se painaa harteita lysyyn. Hyviä päiviä oli liikaa ja pudotus masennukseen tuntuu ylivoimaiselta kestää. Se on kuin musta aukko, joka imee kaiken hyvän itseensä. En jaksa edes yrittää hymyillä. Olisipa joku tyhjyys, jonne voisin vain mennä ja jossa ei olisi mitään eikä tuntisi mitään. Jos ei tunne yhtään mitään, ei voi tuntea mitään ikävääkään.

Kuntoutumisenohjaaja kävi aamulla. Mun oma ohjaaja on lomalla ja mulle tuli sijainen. Mä luulin, että se olisi yksi uusi ohjaaja, mut se olikin yksi toinen. Se on ihan mukava, mut se puhuu ja kyselee aivan liikaa. Etenkin, kun on aamu enkä mä silloin ole todellakaan jaksavimmillani. Se tapaaminen vei kaikki voimat ja mä väsyin vaan lisää.

Death is waiting

Keskiviikko. Pesistreenit. Väsytti, enkä olis jaksanut oikein mennä, mut menin kuitenkin. Oon siitä iloinen, että sain itseni lähtemään, koska mulla oli taas ihan älyttömän kivaa ja lyönnitkin onnistui ihan hurjan hyvin ja meni pitkälle. Ja ei, mä en mene pesikseen vaan kuluttaakseni kaloreita. Mä meen sinne, koska mä pidän siitä oikeasti. Muut sanoi siellä, että kun mä olen niin laiha. Minä. Laiha. Olenko? Olen. Kyllä ihan oikeasti olen. Teki mieli hymyillä.

Mutta anoreksiaoireet. Mä olen taas huomannut yhden uuden ja pakko sen on johtua anoreksiasta. En mä tiedä, mistä muustakaan. Sen mä olen huomannut jo aiemmin, etten enää pysty juoksemaan yhtä kovaa ja tuntuu kuin juoksisi koko ajan kovaan vastatuuleen.

Mut nyt mun koordinaatio/tasapaino on heikentynyt. Mä oon jo kahdesti treeneissä kovassa spurtissa kaatunut, koska oon vaan sotkeutunut omiin jalkoihini jotenkin. Mua ei oo heikottanut tai pyörryttänyt, nauhat ei oo auenneet, maassa ei ole ollut kuoppaa tai muuta epätasaisuutta. Mä oon yksinkertaisesti vaan kaatunut ilman mitään syytä. En tiedä. Tätä ei oo koskaan ennen ollut. Ei siinä, en mä itseäni pahemmin satuta, mut muuten toi on tosi hämmentävää... ja jollain tapaa pelottavaa, etten mä enää vaan tahdo pysyä pystyssä.

Mut mä haluan siitä huolimatta jatkaa.

Summer bucket list '17

Mä mietin, että ehkä mun pitäisi edes joskus kirjoittaa joku vähän positiivisempi päivitys. Mun blogi kun on niin kamalan masentava. Joten mä ajattelin tehdä Summer Bucket Listin. 

Summer Bucket List '17

• Ostaa jäätelökioskilta pallo irtojäätelöä jossain uudessa maussa. (Jäätelö on huge fear food ja kiellettyjen ruokien listalla eikä ana todellakaan salli syödä jäätelöä, mut tää olis kuitenkin kiva toteuttaa, jos mä vaan pystyn. Suurin haaste tulee olemaan häpeä: se, että mä joudun ostamaan ja kaiken lisäksi vielä syömään jäätelön julkisella paikalla).
• Tehdä vähintään 1 ulkomaanmatka (Mallorcan-matka on jo varattu, mut joku toinenkin matka olisi kiva tehdä ja ehkä juuri yksin).
• Ostaa uudet bikinit.
• Käydä kavereiden kanssa rantsussa uimassa, piknikillä ja ottamassa aurinkoa.
• Käydä festareilla.
• Mökkeillä kavereiden kanssa.
• Juoda aamukahvi ja syödä lounasta useana päivänä parvekkeella.
• Kauniina päivinä yrittää poistua enemmän kotoa ja viettää aikaa ulkona vaikka kävelyllä. (Viime kesä meni aika suurilta osin sisällä, koska en vaan pystynyt tai jaksanut lähteä ulos).
• Viettää päivä Helsingissä tai vaikka Tampereella.
• Käydä huvipuistossa.
• Käydä ratsastamassa.
• Saada koulutehtäviä tehdyksi.
• Lukea syksyn yo-kirjoituksiin.

Mä en aio ottaa mitään paineita, että nää kaikki olisi pakko suorittaa (paitsi koulujutut). Nämä mä haluaisin kesällä tehdä, se on sitten sama saanko tehtyä vai en. Suurin syy, jos en saa tehtyä, on varmasti väsymys ja jaksamattomuus.

100 Happy Days-haaste

Day #53 Tein kirppiksellä löytöjä.
Day #54 Jaksoin matkustaa pääsykokeisiin ja lukea niihin vielä.
Day #55 Selvisin luokanopettajan soveltuvuuskokeista ja oli kiva nähdä kaveria.
Day #56 Jaksoin keskittyä maantieteen pääsykokeeseen 4 tuntia.
Day #57 Pesiksessä löin tosi hyvin.
Day #58 Oon pystynyt olemaan päivän tosi vähillä syömisillä.