I need therapy

Maanantaina oli yli kahden viikon tauon jälkeen aika psykologille. Oli hyvä päästä taas puhumaan. Kahdessa viikossa kun ehtii asioita kasautua sisälle jo aika paljon. Vaikka en mä siellä osaa oikein puhua. En kunnolla. Eikä se tunnu auttavan niin kuin terapia auttoi. Ei se ole samanlaista. Mutta on se tyhjää parempi. En mä pärjäisi ilman.

Otettiin esille mun terapiatoive. Ja lytättiin se. Kela tuskin suostuisi tukemaan mun terapiaa. Aliravittuna anorektikkona mun aivot ei toimi enkä mä ole kykenevä ajatteluun ja psykoterapiatyöskentelyyn. Ei siitä olisi mulle edes apua. Ja tuskin kukaan yksityinen terapeutti edes uskaltaisi ottaa mua potilaakseen. Mähän saattaisin vaikka kuolla kupsahtaa siihen tuoliin. Mä olen kuulemma muutenkin siinä rajoilla, että mut otettaisiin osastolle.

Mä olen kyllä eri mieltä mun työskentelykyvystä ja ajattelusta. Mut okei. Mä ymmärrän kyllä. On tossa pointtinsa. Sovittiin sitten, että mä voin polin sisällä vaihtaa työntekijää, jos jollakin on tilaa. On mun psykologi kiva. Ei vika ole siinä. Mut ei se silti vaan toimi ihan niin kuin sen pitäis. Jännää. Mä toivon, että sen uuden kanssa alkaisi sujua. Mut vaihto ei onnistu vielä ainakaan pariin viikkoon.

Psykologi: Mitä mieltä sä olet pakkohoidosta?
Minä: No siis kyllä se on musta ihan oikeutettua, jos siihen on todella tarve.

Eikun mitäs... mistä toi kysymys tuli? Ei, siis ei mun olisi pitänyt noin sanoa. Olen mä sitä mieltä, mutta kohta ne laittaa mut pakkohoitoon osastolle, kun en mä sitä sillä lailla kerta vastustakaan. Ei hei apua otetaan uusiks! Leikitään, etten mä sanonut noin, jooko?

P: Oletko sä pystynyt nyt lisäämään sen leivän aamuun niin kuin te lääkärin kanssa sovitte?
Minä: Oon mä muutamana päivänä... ehkä kolmena. Mut en mä joka päivä ole.
P: Onko se ollut sitten ihan lisäys, ettei se ole ollut esim. illasta pois?
Minä: Joo on se ollut.
P: Hyvä. Muista lisätä se sinne aamuun. Se on lääkärin määräys.


100 HAPPY DAYS -HAASTE

Day #14 Oli ihanaa nukkua päikkärit.
Day #15 Ostin uusia vaatteita mm. ylisöpöt nallepyjamahousut.
Day #16 Näin paria kaveria, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan ja oli kiva juoda kahvia ja vaihtaa kuulumisia.
Day #17 Höpöttelin Sadun kanssa maratonpuhelun.
Day #18 Psykologikäynti pitkän tauon jälkeen.
Day #19 Tv:stä tuli Pukumiehet.
Day #20 Illalla on meediotilaisuus. Jännää.

Courage

Tässäpä se sitten on. Omakuva. Tänään otettu.

I told another lie today

And I got through this day

No one saw through my games

I know the right words to say

Like "I don't feel well"

"I ate before I came"

Then someone tells me how good I look

and for a moment

For a moment I am happy

But when I'm alone

No one hears me cry

I need you to know

I'm up through the night

Some days I'm still fighting to walk towards the light

I need you to know

That we'll be okay

Together we can make it through another day

I don't know the first time I felt unbeautiful

The day I chose not to eat

What I do know is how I changed my life forever

I know I should know better

There are days when I'm okay

And for a moment

For a moment I find hope

But there are days when I'm not okay

And I need your help

So I'm letting go

Superchick - Courage

In the Barbie world

Feeling beautiful...

Aamu. Punnitus. Heti kun olen herännyt ja venytellyt. Ennen aamulääkkeitä. Ennen yhtään mitään muuta. Muuten en saa mielenrauhaa. Mä en pystyisi edes ajattelemaan mitään muuta saati keskittymään mihinkään. Mä ajattelisin vaan painoa. Paljon se on? Toivottavasti se olis laskenut. Voi ei jos se on noussut! Se ei saa missään nimessä olla noussut. Ei saa. Mä en kestäisi. Paino on ehdottomasti saatava tietää ensin. On se sitten noussut tai laskenut.

Tämä aamu tuntui aivan samalta kuin kaikki aiemmatkin aamut. Mutta tämä aamu oli parempi. Sillä vaaka näytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan alle neljänkymmenen. 39,7 kg. Iih... tekee mieli kiljua! Täydellistä! Uskomattoman ihanaa! Ei tää voi olla totta. Ei voi olla. Mä painan kyllä oikeesti paljon enemmän. Eilenkin mä söin ihan liikaa. Mutta on se totta. Jes jes jes!

Paino on jo pitkään junnannut grammalleen samassa lukemassa. Tiedän, että kehoni käy säästöliekillä, joten painokaan ei laske, mutta eihän se nyt ikuisuuksiin voi samana pysyä. Mutta nyt, nyt se on vihdoinkin laskenut. Viimeinkin tuloksia. Mä olen siis tehnyt jotain oikein, vaikka mä olen ollut ihan laiskapaska enkä ole jaksanut edes liikkua tai jumpata.

Mut ei tää riitä. Ei vielä. Mun saatava lisää pois. Vielä vähän lisää pois.

... for a while.

Not going to eat

Torstaina tapasin lääkäriäni. Pitkästä aikaa mulla oli polilla punnitus. Mä mietin suoritanko pienoisen vesitankkauksen, mutta torstaiaamuna vaaka näytti vielä 40 kiloa, joten mä uskoin olevani turvassa ja vesitankkauksen olevan tarpeeton.

40,6 kg. Paitsi sulla on kyllä vaatteet päällä, niistä täytyy vähentää. Sulla se on siis kotona näyttänyt tasan 40 kg. Mitä sä olisit mieltä osastojaksosta? Tuntuuko susta, että sellainen olisi nyt tarpeen?

Hetken mietin, että olisiko sittenkin pitänyt tankata muutama litra vettä. Ei, en mä nyt tarvitse osastohoitoa. Kyllä mä pärjään kotona. Ens kerralla tankkaus taitaa olla tarpeen. Onneks punnituksia on kuitenkin tosi harvoin (mikä on aika outoa).

No tästä sun paino ei saa laskea enää yhtään.

"Joo..." Huh. Luulin jo, että on osastojakso tiedossa. Jos olisin halunnut, olisi lähete laitettu menemään. Mutta mä en mene nyt osastolle. En nyt, kun mun laihtuminen on niin hyvässä mallissa. Kyllä musta vielä laiha tulee. Laiha, kaunis ja täydellinen. Mä en kyllä mokaa tätä.

Enkä mä todellakaan mene nyt yhtään minnekään osastolle lihotettavaksi. Siellä tuntee itsensä pakkosyötettäväksi teuraseläimeksi. Syöt tai itket ja syöt. Pöydästä et nouse ennen kuin olet syönyt. Istut siinä sitten vaikka tunnin. Seuravaan tunnin kärsit sitten järkyttävistä mahakivuista. Maha tuntuu halkeavan. Se ei todellakaan kestä päivittäisen kalorinsaannin yhtäkkistä nostoa 200 kalorista 800 kaloriin ja siitä pian 1000 kaloriin. Oksentamaankaan et pääse. Ja se ahdistus. Voisit kuolla siihen paikkaan.

Lihotusloma? Joo kiitos ei.

Mun piti laittaa tämä jo aiemmin, mutta enhän mä muistanut. Eli Kuolleista palanneet -sarjan 1. jakso: Camille. (Jakson voi katsoa linkistä vielä huomisen päivän ajan). Camille palaa takaisin, kuolleista. Voi Eeva, voisitpa säkin palata takaisin. Mä katson kohdasta 10:30 eteenpäin ja kuvittelen, että se olet sinä.

I ♥ bones

Check - check - check

Seison suihkussa pää painuksissa ja mietin miten kurjaa elämäni todella on. Pisarat rummuttavat ohutta, luiden päälle kiristynyttä ihoa. Alkaa sattua. Pisarat ovat armottomia. Siirryn aavistuksen taaksepäin, jotta vesi osuu hartioiden sijasta päähän. Ennen suihkussa käynti ei tehnyt kipeää. Mutta tämä on vain yksi pieni hinta laihuudesta. Ei tämä haittaa yhtään.

Itseasiassa olenhan mä laihtunut. Vaaka on näyttänyt jo sen verran kauan tasan neljääkymmentä, että mä olen ihan unohtanut, että eihän siitä ole kauaakaan kun se näytti neljä kiloa enemmän. En mä muutosta ole peilistä huomannut. Siellä näkyy päivästä toiseen se sama pullukka. Liian lihava, aina liian lihava.

Mä tajuan vasta nyt kun mä saippuoin itseäni vadelman tuoksuisella lasten suihkusaippualla. Mä tunnen ne selkeämmin. Paljon selkeämmin. Luut. Solisluut, lonkkaluut.  Hartiatkin ovat luisevammat. Luut tuntuvat kämmenen alla selkeinä, terävinä. Tuntuu ilkeältä koskea niihin.

Mutta mä olen laihtunut. Mä olen laihempi. Mä todellakin olen laihempi ja kaikki muu on toissijaista. Koska mä rakastan luita. Mä rakastan sitä mitä selkeämmin ne päivä päivältä erottuvat. Kuinka solisluut piirtyvät esiin mun liikuttaessa hartioitani peilin edessä ja miten kauniisti lonkkaluut erottuvat. Mä en voi sille mitään. Mä vaan rakastan luita. Ja tää on sairasta. Mä tiiän.


100 HAPPY DAYS -HAASTE

Day #6 Tv:stä tuli Hyvät ja huonot uutiset. Huomasin osaavani nauraa.
Day #7 Imuroin asunnon ja tuntui kivalta, kun tuli taas siistiä.
Day #8 Luin pitkästä aikaa hyvää kirjaa, johon ihan uppouduin.
Day #9 Näin Miaa ja löysin kirppikseltä uusia, kivoja vaatteita.
Day #10 Katsoin leffan Ender's Game, joka oli tosi hyvä.
Day #11 Äiti toi tuliaisia Tukholmasta.
Day #12 Vaihdoin sänkyyn puhtaat lakanat. Oli ihana käydä nukkumaan.
Day #13 Huomasin todella laihtuneeni.