I hate myself

Istun rantatuolilla ja syön sateenkaaren väristä jäätelöä. Se maistuu toffeelta. Tuolini ohi kävelee lauma tyttöjä. He ovat kauniita, laihoja ja ruskettuneita. Sanalla sanoen täydellisiä. Yhtäkkiä jäätelö ei maistukaan enää hyvältä. Tekee mieli tumpata se hienoon rantahiekkaan. En halua syödä sitä enää.

Miksen minä ole kuten he? Edes hiukan, ihan vähän kuten he? Olisin siten onnellinenkin. Tai ainakin onnellisempi. Voisin samantien mennä ja hukuttaa itseni mereen. Vihaan itseäni.

Peili tippui lattialle ja särkyi. Kirosin ja nostin peilin ylös. Se oli säröillä. Samalla tavalla kuin pieni intialaistyylinen taskupeilini, joka mulla oli syksyllä mukana osastolla. Se tosin ei mennyt vahingossa rikki. Iskin sen hajalle suihkun hanaa vasten. Peilin olin käärinyt märkään käsipaperiin, etteivät peilin sirpaleet lentelisi joka paikkaan ja viiltäisi huonetoveriani jalkaan. Se oli silloin, kun kaikki osastolle salakuljettamani höylät oli takavarikoitu minulta.

Kaikki palaa kristallinkirkkaana mieleeni ja tuijotan kuin hypnotisoituna peiliä kädessäni. Ja yhtäkkiä minun tekee mieli viiltää. En ole viikkoihin viiltänyt ja nyt halu iskee kymmenkertaisena.

Minun on saatava viiltää! Tehdä viiltoja käsivarteen tai reiteen tai vaikka sitten lantioon kunhan vain saan viiltää. Tuntea ensin viiltävän kivun, nähdä veren vuotavan haavoista ja lopulta tuntea sen ah niin ihanan euforian ja tyyneyden virtaavan kehoon ja valuvan jokaiseen jäseneen ja jokaiseen soluun.

Harmi vain, että minä en voi viiltää. En nyt enkä täällä. Samaten en voi polttaa täällä. Ja voi miten minun tekee mieli tupakkaa. Edes yhtä henkosta. Äiti vain ei tiedä, että poltan. Olen kohta 23. Tiedän, säälittävää. Äiti tosin ei muutenkaan siedä tupakansavua, joten olisin varmasti joka tapauksessa matkan ajan polttamatta. Olisi silti helpompaa, jos äiti tietäisi paheistani. Muistakin siis. Salailu on uuvuttavaa.

Studio Killers - Jenny

Fattening vacation

Aamiainen. Croissantia. Sämpylöitä. Hilloja. Juustoja. Pullaa. Friteerattua leipää. Tomaattia. Kurkkua. Paistettuja kananmunia. Makkaroita. Kakkuja. Bulgarian jogurttia. Muroja. Kahvia. Mehua. Kaakaota.

Söin liikaa. Voi luoja. Mä olen varmaan kauhea läski, kun palaan takaisin Suomeen. Yksi hylje. En saisi syödä niin paljon. En saisi. Sama se, vaikka on kyseessä lomamatka ja hotellilla on kattava buffet.

Onneksi olen melkein joka ilta tilannut ravintoloissa ruokani alkupaloista. Toiset syövät kolmen ruokalajin illallisia, minulle riittää pelkkä alkupala. Ja usein sekin on liian suuri annos. En silti pysty nauttimaan ruuasta. En, vaikka tilaan kaikkea hyvää kuten haifileitä, mustekalaa tai tortilloja. En pysty, koska kaikkea syömistä varjostaa huono omatunto. Ei saisi syödä! Mutta ehkä hyvä niin. Paluu kotiin ja tiukkaan dieettiin tulee olemaan lapsellisen helppoa.

MGMT - Kids

Let me sleep

Väsyttää. Mä olen todella väsynyt. Ei tästä kuumuudesta vaan siitä, että mun on oltava koko ajan sosiaalinen. Äidin takia. Mä olen huomannut vastailevani lyhyesti. En mä oikein jaksa jutustellakaan. En niin kuin pitäisi. Harmittaa äidin puolesta. Mä olen ihan paska.

Välillä mä tahtoisin vaan kotiin. Pimeyteen peiton alle nukkumaan. Mä tiedän. Toiset olisi ikionnellisia matkasta. Ja mä tahdon kotiin. Mutta mä olen väsynyt. Kuolemanväsynyt.

Mä olen niin väsynyt, että mua alkoi eilen illalla jo melkein itkettää. Kun ei jaksa, mutta pakko on vaan jaksaa. Äidin takia.

Mä ajattelin, että jos mä uuvun ihan täysin, enkä pääsekään enää hotellihuoneen sängystä ylös niin mä sanon voivani huonosti. Heikottava olo. Kuumuudesta johtuva. Parempi pieni valkea valhe kuin totuus. Se, että mä olen henkisesti aivan loppu. Totuus satuttaa enemmän.

One T + Cool T - The Magic Key

Yet another challenge!

Sain haasteen Adelheidilta. Kiitokset!

Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Olen väsynyt.
2. Masentunut.
3. Surullinen.
4. Yksinäinen.
5. Onneton.
6. Syömishäiriöinen.
7. Itsetuhoinen.
8. Uupunut.
9. Moniongelmainen.
10. Ahdistunut.
11. Iloton.


11 kysymystä minulle:

1. Mitä toivoisit elämältä?
- Kokemuksia. En enää edes jaksa toivoa olevani onnellinen.

2. Mitä odotat kesältä?
- Sen nopeaa päättymistä, koska en pidä siitä. Tosin matka on ihan mukava asia.

3. Seuraatko muotia?
- Hyvin vähän. Rakastan vaatteita, mutten jaksa seurata muotia. Monikansallisten vaatekauppaketjujen kulloisenkin tarjonnan perusteella tiedän mikä milloinkin on muodissa ja saatan joskus innostuakin jostakin. Muutoin en pue päälleni jotain vain siksi, että se on in.

4. Oletko tyytyväinen omaan ulkonäköösi?
- Ynh, en todellakaan. Haluaisin olla laihempi ja kauniimpi.

5. Entä luonteeseesi?
- Siihen olen ihan tyytyväinen. Osaan sanoa mielipiteeni ja tarvittaessa pitää puoleni. Lisäksi olen periksiantamaton.

6. Mitä/Ketä rakastat eniten koko maailmassa?
- Omaa pientä kissapoikaani. Oikeasti? En tiedä. Olen menettänyt heidät, keitä eniten rakastin enkä uskalla enää rakastaa ketään, etten menettäisi heitäkin. Ettei minuun sattuisi taas.

7. Salmiakki vai suklaa?
- Suklaa. Tosin se on kiellettyä eli en saa syödä sitä. t: anorektikko

8. Pukeudutko enemmän tyttömäisesti vai poikamaisesti?
- Ehdottomasti tyttömäisesti, vaikka minusta on tullut laiska käyttämään hameita ja korkkareita.

9. Miten tärkeä luonto sinulle on?
- Ei kovin tärkeä. Tai en osaa nähdä sitä minulle tärkeänä. Ehkä sitten kaipaisin sitä, jos asuinympäristöni muttuisi täydelliseksi betoniviidakoksi.

10. Kuinka monta oikeasti hyvää ystävää sinulla on ollut? (Nykyiset ja entiset)
- Onneksi todella monta. <3 Valitettavasti vain, että ne rakkaimmat ja tärkeimmät ovat entiset.

11. Millainen olo sinulla on juuri nyt?
-  Uupunut.

Toinen haaste on vielä tulossa, joten haastan siinä ehkä sitten bloggaajia.

Blue Boy - Remember Me

Feeling unreal

Torstai. Seison lentokentällä check-in -jonossa. Ympärilläni on paljon ikäisiäni tyttöjä lähdössä rantalomalle. Heillä on nättejä vaatteita. Ja he ovat kauniita ja laihoja ja ruskettuneita. Minä en edes rusketu. Tunnen kuinka itsetuntoni tipahtaa humahtaen lentokentän lattian läpi jonnekin hyvin, hyvin alas. En ole mitään heidän rinnallaan. Minun tekisi mieli mennä kotiin, käpertyä sänkyyn ja vetää peitto korviin.

Seison yhä jonossa. Katson sinistä trolleyta ja minulla on sellainen tunne niin kuin puolet oleellisista tavaroista olisi jäänyt kotiin. Aloitin pakkaamisen tiistaina enkä enää pysty palauttamaan mieleeni mitä kaikkea laitoin silloin laukkuun.

Oloni on jollain tapaa epätodellinen. Se on ollut sitä jo muutaman päivän ajan. Ei koko ajan, mutta aina välillä se nostaa päätään. En oikein osaa selittää sitä tarkemmin.

Ihmiset ympärilläni ovat selkeitä, mutta minusta tuntuu kuin olisin osittain sumea. Ääriviivoiltani hämärtynyt. On poissaoleva olo. Yritän pysyä tässä hetkessä, tässä todellisuudessa ja olla läsnä, mutta tuntuu kuin minua vedettäisiin johonkin toiseen ulottuvuuteen. Toiseen todellisuuteen.

En tiedä, mistä tämä olo on tullut. Miksi se valtaa minut aina ajoittain. Nykyään useammin kuin ennen. Melkein joka päivä. En pidä tästä yhtään.

Bookswapissa vaihdan oman dekkarini Stieg Larssoniin ja lehtikioskista ostan Maailman Historian ja Cosmon. Äiti ostaa Duudsonikarkkeja.

Menemme kahvilaan odottamaan koneen lähtöä. Syön tomaatti-mozzarella -mezzalunan ja 7 Upin. Eikä edes lightia. Eikä minun olisi ollut edes pakko syödä. Tästä se alkaa. Tie rappioon. Ja juuri kun olin laihtunut.

Lentokoneessa samalla rivillä istuva mies tekee ristikkoa. Kuusi kirjainta. Kaaret. Mutta hän ei saa ruudukkoon yhtäkään sanaa. Minun tekisi mieli auttaa. Äiti syöttää minulle Pringleseja. Oikea lihotusloma. Ja me olemme vasta matkalla.

Suede - Trash